Rakkauden demoniset laavakuplat

by sinimononen

Demoni on monipäinen (“Mikä sinun nimesi on?” kysyi Jeesus. Mies vastasi: “Legioona”, sillä häneen oli mennyt monta pahaa henkeä. Luuk 8:30). Kun yksi demoni on ajettu pois, kun olen vihdoin saanut sen vaikenemaan, toinen sen vieressä nostaa päätään ja puhkeaa puhumaan. Rakastuneiden demonien elämä muistuttaa kaasutulivuorten pintaa; suuret (kiehuvat ja likaiset) kuplat puhkeavat yksi toisensa jälkeen; kun yksi niistä painuu alas ja rauhoittuu, palaa kiehuvaan massaan, kauempana muotoutuu jo toinen paisuva kupla. Kuplat “Epätoivo”, “Mustasukkaisuus”, “Ulkopuolisuus”, “Halu”, “Epävarma käytös”, “Kasvojen menettämisen pelko” (demoneista ilkein) sanovat “plop” yksi kerrallaan epämääräisessä järjestyksessä: Luonnon omassa epäjärjestyksessä. (Roland Barthés 2010: 47–48.)

Jedin vainoamisprosessit muistuttavat kieroutunutta rakkautta. Jed vainoaa Joeta, koska “hän rakastaa tätä”. Jedin käytös muodostaa vainoamisen verkoston (vertaa Nikupeteri & Laitinen 2013). Hän löytää aina uuden johtolangan, jota seurata rakkautensa äärelle. Rakkautta manifestoidaan seuraamalla Joeta, vartioimalla tämän kotia yötäpäivää vastapäisestä puistosta käsin, tunkeutumalla Joen työpaikalle, vaatimalla pitkiä puhelinkeskusteluita, yllättämällä Joe polaroid-kameran kanssa. Rakkauden laavapaiseet plopsahtelevat pintaan tuon tuosta; niiden ennustettavuudesta voidaan todeta vain, että niitä ei voi ennustaa. Joe ei voi tietää minkä kulman takana Jed odottaa. Varmaa kuitenkin on, että jostain hän nousee taas esiin julistamaan rakkauttaan, joka oikeuttaa itse itsensä, perustelee olemassaolonsa rakkaudella: “Joe älä taistele rakkautta vastaan, tule Jumalan valoon kanssani.”

 

Advertisements