Lukemattomat tekstit

by sinimononen

Onko hyvä teksti kuin elokuvamusiikki klassisimmillaan, siis kuten Claudia Gorbman  sen hahmottaa? Elokuvamusiikki klassisimmillaan (Hollywoodin kulta-kaudella) on sellaista, joka ei kuulu. Se peittyy tarinan alle, tukee sitä. Katsoja katsoo elokuvaa eikä kuule musiikkia vaikka se tulviin ja täyttää huoneen. Onko hyvä teksti siis kuin elokuvamusiikki? Lukija lukee tekstiä eikä ajattele lukevansa. Vain virheet paljastavat lukukokemuksen. Ne ovat töyssyjä tiessä. Muistutus siitä, että joku johdattelee tarinaa. Johdateltavana olo ärsyttää. Haluan johtaa itse! Haluanko siis olla lukemani kanssa samaa mieltä? Haluan kuvitella itse kuvittelevani lukemani. Onko hyvä teksti kuin elokuvamusiikki? Onko hyvä elokuvamusiikki kuin samanmielisten teksti toisilleen?

Gorbman, Claudia 1987. Unheard melodies. Narrative film music. London: British Film Institute.

 

Advertisements